lauantai 11. marraskuuta 2017

Tanssi- ja arkikuulumisia

Heippa!

Ajattelin nyt vihdoin päivitellä tänne vähän tanssikuulumisia. Postaus on höystetty ihan tavallisilla arkikuvilla, koska Berliinin reissun jälkeen olen ottanut ehkä kymmenen valokuvaa :D

Vähän kyllä mietin, että kehtaanko julkaista tätä tekstiä. Minulla ei ole tapana vuodattaa tuntemuksiani tällä tavalla, mutta ehkä näitä ajatuksia olisi ihan hyvä pukea sanoiksi.


Ihan heti alkuun hoidetaan negatiiviset asiat alta pois. Tässä nyt pitää todeta, että baletista minulla ei oikein ole mitään kerrottavaa. En ole käynyt tunneilla ainakaan kuuteen viikkoon! Jotenkin tuntuu, että baletti ei juuri nyt kiinnosta minua ollenkaan. Aina ennen baletissa on kiehtonut kaikki ne monet säännöt ja kurinalaisuus, ja ehkä myös ne epärealistiset vaatimukset joita siinä asetetaan ihmiskeholle. Haasteet eivät lannistaneet, vaan pistivät työskentelemään entistä kovemmin. Nyt on kuitenkin toisin. Ihan suoraan sanottuna harmittaa, kun kehoni on muuttunut ihan hirveästi. Pyöräilen joka päivä töihin, joten pohkeet ja lonkankoukistajat ovat ihan kireät ja venyttely sattuu niin, etten yksinkertaisesti halua rääkätä itseäni sillä tavalla. Lonkankoukistajista johtuen alaselkäni on koko ajan notkolla. Ja sitä paitsi en enää mahdu yhteenkään balettipukuuni ja toinen pehmeistä tossuistani on hukassa. 

Lisäksi silloin, kun kävin vielä tunneilla, siellä tapahtui jotain ihan älyttömän noloa... teimme lattialla lihaskuntoharjoituksia tunnin aluksi. Yksi harjoituksista oli sellainen, jossa piti olla sammakko-asennossa lattialla, tehdä jaloilla plieitä ja pitää vatsa tiukkana. Kyllä minulla vatsalihaksia on, mutta siinä päällä on ihan hyvä kerros rasvaa :D Tähän väliin pitää sanoa, että opettaja on oikein osaava ja ihana, minä en tässä mitenkään halua moittia häntä! Mutta joka tapauksessa, opettaja tuli sitten kutittelemaan sitä roikkuvaa pötsiä, että "pidä vain ylhäällä se, napa sisään vaan!". Ei siinä mitään, mutta kun naama punaisena vedin jo valmiiksi sitä mahaa sisään, se ei vain oikein pysy siellä. Mutisin sitten häpeissäni siinä, että yritänhän minä, mutta ei se oikein pysy kun se on vähän paksu. Opettajan silmät levisivät lautasen kokoisiksi, hän kyykistyi viereeni ja kysyi:

"Sanoitko juuri äsken, että olet raskaana? Pitääkö tässä onnitella?"

Ai kauhea sitä häpeän määrää. Melkein alkaa itkettää tässä kirjoittaessa. Joka tapauksessa, tulin siihen tulokseen että baletti on minun osaltani tauolla toistaiseksi. Ei siis oikeastaan tämän nolon tapauksen takia, vaan tämä nyt on summa kaikesta siitä mitä olen tässä kirjoittanut. Baletti on ihanaa, mutta en ole ihan varma sopiiko se minulle ollenkaan. Otan sen ehkä liian vakavasti, ja se aiheuttaa enemmän mielipahaa kuin hyvää oloa ja iloa.


Itämainen tanssi on sen sijaan tuonut minulle aivan hirvittävän paljon positiivisia kokemuksia ja onnistumisen tunteita. Minusta tuntuu, että itämainen tanssi on lempeää paitsi keholle, myös mielelle. On ihan huikeaa, että jokaisella tunnilla oppii jotain uutta. Hallitsen kehoa ja liikkeitä paljon paremmin ja pidän tuon tanssilajin naisellisuudesta. Ja mikään liike ei satu mihinkään! Selkä voi hyvin, vatsa- ja selkälihakset vahvistuvat... juuri nyt pidän kaikesta itämaisessa tanssissa. Meillä on myös ihana opettaja, hän on vanhempi nainen ja hänellä on opetuksessa lempeä, kannustava ote. Jokaisella tunnilla käydään läpi tekniikkaa, ja sen jälkeen pääsee myös liikkumaan niillä liikkeillä. Tehdään lyhyitä sarjoja ja tanssitaan. Meillä tunnilla on monen tasoista porukkaa matkassa, on sellaisia jotka eivät ole tanssineet itämaista tanssia koskaan aikaisemmin ja sitten niitä, joilla on jo useampi vuosi takana. Tätä harrastusta aion jatkaa myös keväällä!


Viime aikoina olen harjoitellut piirtämistä ihan urakalla. Mielestäni olen kehittynyt, mutta hiukset ovat edelleen minulle ongelmalliset. Niitä on niin tylsää piirtää, etten jaksa keskittyä! Tuosta yllä olevasta kuvasta ajattelin pyyhkiä hiukset kokonaan pois ja piirtää ne alusta asti uudestaan. On muuten hyvin epätavallista, että laitan tällä tavalla esille sellaisen tuotoksen, johon en ole täysin tyytyväinen. Mutta mitä se haittaa, ei siihen kukaan kuole - en edes minä itse. 


Edellisessä postauksessa kyllä näkyi varmasti ihan selvästi, että olen leikannut hiukseni. Mutta ilmoitan asiasta nyt tällä tavalla virallisestikin :D Olen siis leikannut tuollaisen lobin eli long bobin! Minusta tämä malli sopii piirteisiini, ja onhan se nyt hurjan paljon terveemmän ja paksumman näköinenkin! Aion nyt pitää tällaista lyhyempää tukkaa, en kyllä edes tiedä haluanko kasvattaa tätä enää pitkäksi. Toisaalta, ei se tämän päivän murhe ole ja mieli saattaa muuttua myöhemmin. :)

Joulua odotan jo aika innoissani, ihme kyllä! Joululaulujen kuuntelu on jo aloitettu ja iso osa lahjoista on myös hankittu jo näin hyvissä ajoin. Valoja en ole kyllä vielä kehdannut laittaa ulos tai ikkunoihin, mutta ne kerkeää kyllä myöhemminkin. 

Viimeisenä vielä, että minusta tuntuu että kaikki seuraamani tanssiblogistit ovat kadonneet johonkin. Missä te kaikki oikein olette? Tehkää nyt joku jotain päivitystä, kuulumisia kaipaillaan! Vaikka mikä se minä olen sanomaan yhtään mitään, kun postausten välillä on aina kuukausi(a) taukoa. 

Joka tapauksessa, seuraavaan kertaan :)

lauantai 7. lokakuuta 2017

Berliinissä

Heippa taas!

Vietimme viime viikonlopun Berliinissä. Päätin kirjoittaa reissusta nyt, ennen kuin kerkeän unohtaa jotain tärkeää! Pitkä postaus ja paljon valokuvia edessä, pitäkää varanne :)


Lensimme Helsinkiin perjantaina varhain aamulla. Helsingistä lähti jatkolento Berliiniin jo parin tunnin päästä, ja olimme perillä puolilta päivin paikallista aikaa. Tegelin lentokenttä on mitä on, siellä ei oikein ole opasteita eikä kylttejä mihinkään suuntaan... aluksi olimme ajatelleet, että menisimme bussilla keskustaan. Se systeemi oli jotenkin hankala, joten otimmekin sitten kuitenkin taksikyydin. Kyydistä maksoimme hieman alle 25 euroa, ja käytin tuon summan helppoon kyytiin aivan mielelläni!

Hotellimme oli Holiday Inn Express Berlin City Centre, ihan siisti ja hyvä perushotelli. Jostain syystä emme muistaneet ottaa hotellihuoneesta yhtään kuvaa :D Perille päästyämme lähdimme aikailematta seikkailemaan kaupunkiin. Ostimme molemmille päiväliput julkisiin kulkuvälineisiin, ja oikeastaan kuljimme koko reissun ajan joko S- tai U-Bahnilla.


 Ihan ensin oli saatava jotain ruokaa nassuun, joten otimme eräästä Fish&Chips-paikasta lohkoperunoita ja friteerattuja katkarapuja. Olisimme oikeastaan halunneet tavallisia ranskalaisia, mutta paikalliset asiakaspalvelijat eivät ole kärsivällisimmästä päästä. Myyjä kysyi, millaisia perunoita haluan, ja kun en sillä sekunnilla saanut vastausta suustani, hän huokaisi oikein suurieleisesti ja otti ensimmäisiä perunoita mitkä käteen sattuivat. Muutenkin, Berliinissä ei kohteliaisuusfraaseilla tehnyt yhtään mitään, ja reippaimmankin asiakaspalvelijan pasmat menivät sekaisin ihan tavallisesta "good afternoon"- tervehdyksestä :D

Ruuan jälkeen saavuimme ensimmäiseen kohteeseemme, eli DDR-museoon!


Tähän liittyy oikeastaan hauska juttu! Olimme kävelemässä tuosta paikasta jo ohi, kunnes hoksasin, että haluan ottaa sillalta joelle päin kuvan. Jos en olisi pysähtynyt ottamaan kuvaa, olisimme menneet museon ohi ja etsineet sitä ihan väärästä paikasta!

Museoon olimme ostaneet liput etukäteen netistä, joten pääsimme jonottamatta sisään. Museo oli hauska ja kevyellä mielellä tehty. Siellä oli paljon kaappeja ja luukkuja, mitä sai availla, ja paljon mielenkiintoista asiaa!


Museon jälkeen kävimme juomassa puistossa olutta. En ole koskaan aikaisemmin juonut olutta, koska ne pari maistamaani hörppyä olivat kertakaikkiaan kamalan makuisia. Tämä olut oli kuitenkin oikein makeaa ja hyvää, tykkäsin! Joku kiertävä pretzelinmyyjä kävi kaupittelemassa tuota suolaista herkkua meillekin, ja ostimme sitten puoliksi yhden. Ei muuten ollut kallis välipala, pretzel maksoi 2,5 euroa ja oluet olivat 3,5-4 euroa.

Kävimme katsomassa myös East Side Galleryn eli sen säilytetyn osan Berliinin muurista, joka on täynnä taidetta. Tässä muutama suosikeista!




Muurin toisessa päässä oli sopivasti U-pysäkki, josta pääsisimme helposti takaisin hotellille. Aseman ulkopuolella musisoi eräänlainen pieni ryhmä, mukana oli naislaulaja, yksi trumpetinsoittaja, kitaristi ja nauhalta tuleva biitti. Laulajalla oli aivan ihana ääni, ja musiikissa oli omalaatuinen, rento flow. Kuuntelimme heitä hyvän tovin, heidän musiikistaan tuli niin hyvä mieli!

Hotellilta suuntasimme illalla vielä syömään Kimchi Princess- nimiseen Korealaiseen ravintolaan. Emme saaneet varattua pöytää netistä etukäteen (se on kyllä mahdollista mutta varauslista oli täynnä) mutta menimme silti paikan päälle kokeilemaan onneamme. Jouduimme odottamaan vapaata pöytää vain puolisen tuntia, vaikka paikka oli ihan täynnä. Kimchi Princessiä ei turhaan kehuta, ruoka oli huippuhyvää, edullista ja palvelu oli todella ystävällistä.


Ruokamme oli siis riisiä, erilaisia lisukkeita (kuten sitä kimchiä, sieniä, munakoisoa ym.) sekä naudanlihaa, joka paistettiin tuossa pöydällä olevassa grillissä. Nälkäisenä oli melkein tuskallista odottaa ruuan kypsymistä, mutta kärsivällisyys kannatti! Tuohon ravintolaan haluan uudestaan.

Lauantaina aamu alkoi hotellin aamiaisella. Lähdimme taas aikaa tuhlaamatta suoraan jatkamaan seikkailuamme, suuntanamme Checkpoint Charlie. Nähtävyytenä se ei ollut kummoinen - pieni koppi keskellä tietä - mutta jos kerran Berliinissä käy, se on melkeinpä pakollinen vierailukohde.


Sotilaiksi pukeutuneiden äijien kanssa kuvan ottaminen olisi maksanut muutaman euron, mutta emme kokeneet sitä tarpeelliseksi. Checkpoint Charlien ympäristöstä pitää sanoa ainakin tämä: ympärillä pyöri hirveästi porukkaa, jotka vain tupsahtivat eteen sanomatta sanaakaan ja tyrkyttivät jotakin listaa allekirjoitettavaksi. Sanomattakin selvää, että noihin listoihin ei pidä mennä laittamaan nimeään, kyseessä on jonkinlainen huijaus!

Checkpoint Charlielta poispäin kävellessä poikkesimme Starbucksilla. Maistoimme ensimmäistä kertaa pumpkin spice lattea. Se oli ihan hyvää, mutta en ymmärrä sitä älytöntä hälinää tuosta makeasta, hassun värisestä juomasta :D

Seuraavana vierailulistalla oli Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki.


Muistomerkki koostuu noista eri korkuisista kivipaasista. Kokemus oli melko vaikuttava.


Muistomerkin jälkeen kävelimme rauhassa katselemassa kaupunkia.


Kävimme katselemassa Mall of Berlinissä ostoksia, ja DM- ketjun liikkestä löytyikin edullista kosmetiikkaa. Kahden aikaan iltapäivällä menimme Neni- nimiseen ravintolaan syömään. Tuokin paikka on todella suosittu, ja tein netissä pöytävarauksen jo ennen reissuun lähtöä. Ravintola oli vähän kalliimpi, mutta ruoka oli uskomattoman hyvää ja näkymä mitä huikein, sillä Neni sijaitsee 25hours Hotel Bikini Berlinin 10. kerroksessa.


Alkupalaksi erilaisia salaatteja, tahnoja, leipää ja falafeleja, jokainen toinen toistaan parempia!


Pääruuaksi uunibataattia, lohta, riisiä ja kanaa lisukkeineen. Näistä eväistä ei kyllä ainakaan jäänyt nälkä, mutta viimeisenä oli vielä jälkiruokavalikoiman vuoro...


 Paria erilaista jäätelöä, juustokakkua ja marenkia! Neni oli maineensa veroinen paikka, todellakin kokeilemisen arvoinen.

Syömisen jälkeen kävimme vielä katselemassa luksusostoksia kauppakeskus KaDeWessa eli Kaufhaus des Westensissä. Sieltä löytää kaikki isoimmat luksusbrändit, ja tyhjin käsin emme mekään kauppakeskuksesta poistuneet :D


Ostin Tiffanylta itselleni kaulakorun ja korvakorun (kyllä, yhden korvakorun!) ja murmeli osti uudet korvakorut. Halusimme jotain hienompaa iltaa varten, sillä silloin luvassa oli ainakin itselleni koko reissun kohokohta: G-Dragonin konsertti.


Tässä kuvassa näkyvät ne Tiffanyn ostokset, eli tuo kaulakoru ja korvassa oleva nuoli-korvakoru. Tämän näköisenä olin siis menossa sinne konserttiin :D


 G-Dragonin Act III: Motte- keikka järjestettiin Mercedes-Benz Arenalla. Olimme päättäneet lähteä jonottamaan hyvissä ajoin eli olimme yli tuntia ennen konsertin alkua jo jonossa. Kannatti kyllä olla ajoissa, sillä jono oli tuossa vaiheessa jo monta sataa metriä pitkä! Turvatoimet olivat tosi tiukat, joten konsertti pääsi alkamaan noin tunnin myöhässä.

Tässä kohtaa pitää kertoa sananen karmasta. Pari tyttöä ohitti meidät jonossa, ja karma antoi heille välittömästi takaisin: he valitsivat eri jonon lipuntarkastukseen kuin me ja jumittuivat siihen jonoon porttien ulkopuolelle siihen asti, että me pääsimme porteista sisään ja jopa itse areenan ovista sisään! Kannatti varmaan etuilla :D



Show oli ihan mieletön. Suosikkeina jäivät mieleen erityisesti välispiikki, kappaleiden välillä näytetyt videot sekä muutamat hauskat hetket kappaleiden aikana. Today-kappaleen alussa artisti istui tuolilla selin yleisöön. Yleisö huusi hänen nimeään uudestaan ja uudestaan ja hän ilmeisesti kuuli meidät, sillä hän näytti meille sormillaan sydän-käsimerkkiä <3 Jotain konsertin vaikuttavuudesta kertoo sekin, että tyttöystävästäni tuli fani tuon konsertin jälkeen! Seuraavalle keikalle ostamme sitten ne eturivin liput.

Konsertin jälkeen haimme Mäkkäristä iltapalaa. Saksassa myydään niitä ihania omenapiirakoita, joita ei enää Suomesta saa!

Sunnuntaina aamulla nukuimme vähän pitempään ja kävimme myöhään hotellin aamiaisella. Lähdimme sitten käymään Juutalaismuseossa, johon olimme myös ostaneet liput etukäteen. Lippujen oston kanssa oli vähän ongelmia. Netissä ostosta tehdessä saimme maksun jälkeen jonkin error-ikkunan. Rahat oli kyllä veloitettu tililtä, mutta emme saaneet sähköpostiin maksuvahvistusta emmekä lippuja. Yksi sähköposti kyllä selvitti asian, ja saimme liput hyvissä ajoin ennen reissua.

Juutalaismuseo oli paljon vakavamielisempi paikka. Siellä oli esillä holokaustissa murhattujen ihmisten esineitä, ja lyhyitä kertomuksia esineiden omistajista. Siellä oli myös "Holocaust Tower", joka oli kaikessa koruttomuudessaan hyvin vaikuttava. Museossa oikeastaan tuli vähän huonovointiseksi, koska kaikki käytävät ja pinnat olivat jollain tapaa vinossa. Ilmeisesti rakennus oli suunniteltu siten ihan tarkoituksella, ottaen huomioon museon teeman.

Holocaust Tower. Pahoittelen rakeista kuvaa, kännykällä ei saa pimeässä kovinkaan hyviä kuvia :(




Museon jälkeen söimme KFC:ssä välipalaa ja kävimme sitten mutkan ihmettelemässä Brandenburgin porttia, joka ei ainakaan tuohon aikaan ollut kovinkaan kummoisen näköinen. Lisäksi parhaalle paikalle portin eteen oli pystytetty aivan valtava, monen metrin korkuinen elektroniikkaa esittelevä mainos. Mutta tämän portin suhteen on vähän sama ajatus kuin Checkpoint Charliesta. Jos on Berliinissä, niin kyllä tämäkin asia kuuluu nähdä.

Portilta suuntasimme vielä katsomaan Berlin Wall Memorialia eli sitä muurin pätkää, jossa ei ole taideteoksia. Kuvasta muuten näkee sen mikä Berliinistä jäi hyvin mieleen: ihan joka paikassa oli meneillään joku rakentaminen tai remontti. Ja toinen asia, mikä jäi mieleen oli graffitit ja paikkojen roskaisuus. Silti Berliini oli rento ja värikäs kaupunki täynnä elämää, jokaiselle löytyy varmasti jotain!


 Reissun viimeiseksi ruuaksi säästimme Curry 36:n herkut. Curry 36 on oikeastaan samanlainen kuin Suomessa nakkikojut, luukulta tilataan ruoka jonka voi ottaa mukaan tai syödä seisten paikan päällä. Tilasimme pari currywurstia ranskalaisilla ja lisäksi vielä schnitzelin (eli leivitetyn porsaanpihvin). Ruoka oli oikein hyvää ja halpaa, en yhtään ihmettele taas sitä ihmispaljoutta tuon kioskin luona!


Tässä vaiheessa alkoikin olla jo aika lähteä taksilla kohti lentokenttää. Myös tällä kertaa saimme todeta, että Tegelin lentokenttä on suoraan sanottuna surkeasti järjestetty. Selvisimme kuitenkin turvatarkastukseen ja oikealle lähtöportille. Lennolle olimme ostaneet ruuat, sillä jatkolento Helsingistä kotiin lähtisi vasta maanantaina aamulla. Alunperin oli tarkoitus istua yö siellä Helsinki-Vantaan lentokentällä, koska odotusaika oli suhteellisen lyhyt ja lentokentällä olevat hotellit ovat kalliita. Nyt olimme kuitenkin todella väsyneitä, ja ajatus tulevasta yöstä ahdisti. Onneksi rupesimme katselemaan uudestaan lentokenttähotellien varaustilannetta, sillä saimme yön GLO-hotellista ihan soveliaaseen hintaan. Sinne siis! Nukuin yön todella hyvin, ja aamulla oli hyvä jatkaa matkaa kotia kohti.

Tällainen oli meillä reissu tällä kertaa, harmillisen lyhythän se oli, mutta sitäkin ihanampi. Perinteisistä matkamuistoista onnistuimme löytämään magneetin ja avaimenperän, mutta tavoitteemme etsiä kissapatsas jokaisesta matkakohteesta koki kolauksen. Pitää toivoa, että joskus pääsemme uudestaan Saksaan. Ehkä jostain muualta kuin Berliinistä löytyisi kissapatsas vähän vähemmällä vaivalla.

Kuulumisia muista aiheista postaan toivottavasti ihan pian, tanssitunnit ovat taas alkaneet ja niistä olisi kiva kertoa. Seuraavaan kertaan siis! :)

tiistai 1. elokuuta 2017

26

Hei taas!

Kesä on kerennyt jo vierähtää melkein kokonaan ohi. (Vaikka itse kyllä miellän elokuun vielä kesäksi!). Ihan suoraan sanottuna tämä blogi ei kyllä ole paljoa mieltä painanut viime kuukausina. Nyt olen kuitenkin ollut pari viikkoa lomalla, ja tässä on vielä lomaa pari viikkoa jäljellä! Olen nauttinut vapaa-ajasta ihan täysin siemauksin.

Viime viikolla täytin kaksikymmentäkuusi vuotta. Sehän on jo melkein kolmekymmentä! Mutta ei se haittaa. Jotenkin olen onnistunut suhtautumaan itseeni ja ikääntymiseen ihan luontevasti. Alan ehkä jo näyttääkin ikäiseltäni - kaupassa ei enää kysytä henkkareita, kun haluan ostaa lottorivin.

Syntymäpäivä oli ihana, murmeli oli laittanut ihanan aamiaisen ja varannut meille ajan kylpylään sellaiseen hemmottelukylpyyn! Sieltä menimme syömään ja leffaan, sain kukkiakin ja illalla haettiin vielä pitsaa. Oli niin ihanaa.



Muitakin kuulumisia toki on. Minun piti keväällä kirjoittaa myös esiintymisistä, mutta se vähän jäi sitten. Mutta siis keväällä meillä oli baletin kevätesitys, ja samana päivänä kuvattiin myös Hulahula Suomi- ohjelmaan meidän Oululaisten tanssi. Tämä on siis todella myöhässä, kun se ohjelma esitettiin telkkarissa jo toukokuussa :'D mutta ohjelman näkee vielä YLE Areenasta, jos joku haluaa sen nähdä vielä!

Hulahula-kuvauksissa!

Meidän pieni balettiryhmä! Enkö tehnytkin upeaa työtä kasvojen sensuroinnissa? *sarkasmia*
Alkukesästä kävimme myös vaeltamassa ja nukuimme matkan varrella yön teltassa. Muutenkin olen nyt kesällä liikkunut enemmän kuin normaalisti. Aloitin juoksunkin! Ensimmäinen juoksutapahtuma on myös tulossa tässä kuussa.




Tässä onkin sitten yksi syksyn jännittävimmistä jutuista! Lähdemme syyskuussa Berliiniin katsomaan G-Dragonin keikkaa. Ihan mahtavaa! Aluksi näytti siltä, että tuo maailmankiertue kattaa kaikki muut maapallon osat, paitsi etelänavan ja Euroopan. Mietimme hetken jopa sitä, että lähtisimme Amerikkaan keikalle, mutta sitten julkaistiin Euroopan keikkakaupungit ja päivämäärät, ja Berliiniin siis käy tiemme. Kaikki on valmiina, keikkaliput, lentoliput, hotelli... nyt tarvitsee vain odottaa. Murmeli oli kyllä maailman ihanin, kun hän suostui lähtemään tuonne kanssani. Tämä siis merkitsee minulle ihan hirveän paljon, koska a) G-Dragon on idoli, jota ihan suoraan sanottuna jumaloin ja b) muruni ei voi sietää kyseistä artistia. Yksin en uskalla matkustaa tai lähteä oikein mihinkään, joten tämä muruni "uhrautuminen" on teko, jota todella arvostan. Kiitos rakas 





Ayu on muuten jo ihan vanha muori. Se täyttää kohta kahdeksan vuotta! Eilen illalla se nukkui sängyn reunalla. Se vaihtoi unissaan asentoa ja putosi sängystä, ja olen aika varma että se heräsi vasta tömähtäessään lattialle :O Ja se nukkuu ihan hirveän paljon ja tosi sikeästi. Tavallisesti se on aina ovella vastassa, kun tulemme kotiin, mutta viime aikoina se on herännyt uniltaan vasta siinä vaiheessa, kun olemme menneet sohvalle sen viereen. Hassu söpöläinen.

Huomenna lähden muutamaksi päiväksi kotikaupungin maalaismaisemiin, vanhempieni luokse käymään. Haluaisin ihan tosissaan päivittää tätä blogia vähän useammin, mutta nyt en mene kyllä lupaamaan mitään (ettei käy kuin viimeksi: "päivitän tästä lähtien useammin" ja sitten seuraava postaus tuleekin kahden kuukauden päästä -___-'). Yritänhän minä, mutta aika monesti se jääkin sitten yritykseksi. Mutta näillä näkymin, nähdään kun nähdään!

maanantai 29. toukokuuta 2017

Rooma, ikuinen kaupunki

Heippa!

Elämään kuuluu taas paljon kaikenlaista. Tällä kertaa aion kirjoittaa tuoreimmasta tapahtumasta eli matkastamme Roomaan! Tulimme takaisin lomalta jo kaksi viikkoa sitten, ja ajattelin että tämä olisi mukava päivittää tänne blogiin asti vaikka muuten tällä puolella on hiljaista ollutkin.

Lähdimme Roomaan torstaina aamulla, juuri sopivasti lumisadetta pakoon. Saavuimme Fiumicinon lentokentälle iltapäivällä, ja otimme sieltä junan Termini stationille. Hotellimme oli parinsadan metrin päässä asemalta, joten sijainniltaan se oli hyvin otollisella paikalla. Lähdimme saman tien tutkimaan lähiympäristöä ja etsimään Trevin suihkulähdettä. Heitimme sinne kolikot, koska taikauskon mukaan kolikon lähteeseen heittänyt pääsee jossain vaiheessa takaisin Roomaan!



Aikaisin iltapäivällä kävimme testaamassa Italialaisen Mäkkärin antimet :D olihan siellä sellaistakin, mitä Suomessa ei myydä. Illalla söimme Trevin suihkulähteen liepeillä sijaitsevassa La Prosciutteriassa. Sieltä saa erilaisia kinkkuja, juustoja, muita naposteltavia sekä tietenkin viiniä. Paikka oli kerrassaan herttainen ja palvelu mitä ystävällisintä! Iltapalan hinnaksi tuli 15 euroa, se sisälsi kaksi lasia viiniä, korillisen leipää sekä pienen mix platen. Maha täynnä oli hyvä tallustaa hotellille nukkumaan.



Perjantaina aamulla heräsimme aikaisin. Kävimme hotellin aamiaisella ja lähdimme sitten Terminille ja sieltä metrolla kohti Vatikaania. Olimme ostaneet jo huhtikuussa netistä liput Vatikaanin museoon ja Sikstuksen kappeliin, mutta päätimme paikan päällä maksaa ekstraa siitä, että saamme opastetun kierroksen sekä jonottamatta sisään Pietarinkirkkoon. Voin sanoa, että se kannatti! Jonot pelkästään lipunmyyntiin olivat hirvittävän pitkät, enkä usko että olisimme saaneet kierroksesta paljoakaan irti ilman opasta. Vatikaanissa riitti kyllä nähtävää, sinne pitää mennä uudestaan sitten kun palaamme Roomaan uudemman kerran.









Päätimme kävellä Vatikaanista hotellille, matkaa piti olla reilut 4 kilometriä. Matkan varrella olisi ollut museo, jossa olisimme halunneet käydä mutta se valitettavasti näytti olevan kiinni. Lämpöä oli ainakin 28 astetta, ja mehän tietenkin eksyimme. Oli meillä kartta, mutta jotenkin onnistuimme kääntymään joka kerta väärään suuntaan. Perjantaina illalla katsoimme kännykästä, että kävelyä oli tullut 18 kilometriä :D Joka tapauksessa voin sanoa, että kaupungin helteessä eksyneenä hermot olivat vähän kireällä! Onneksi olemme molemmat ruualla lepyteltäviä. Ostimme välipalaksi tuoretta appelsiinimehua, lounaaksi pitsaa ja jälkkärksi vielä gelatoa ja limsaa. Se helpotti oloa. Ja löysimme toki perille aikanaan!



Hotellilla kävimme virkistäytymässä suihkussa ja otimme parin tunnin päiväunet. Tämän jälkeen olin kuin uusi ihminen, ja lähdimme sitten taas metrolla Piazza di Spagnalle. Siellä olivat Espanjalaiset portaat ja kaikki luksuskaupat! Ostin murmelille Tiffanylta käsikorun ja itselleni kosmetiikkaa Sephoralta. Shoppailun jälkeen palasimme hämärän laskeuduttua Treville ja söimme Pizza in Trevi- ravintolassa. Siellä oli älyttömän hyvää ruokaa! Otimme pastaa, gnoccheja ja saltimboccaa. Nam!






 Vaikka olimme vielä ihan ähkyssä noista ruuista, otimme vielä Magnum Pleasure Storesta jäätelöä. Koko matkan tarkoitus oli oikeastaan mennä rentoutumaan ja nauttimaan ruuasta ja nähtävyyksistä, ja siinä mielessä reissu olikin oikein onnistunut!


Lauantaina aamu alkoi jälleen hotellin aamiaisella, jonka jälkeen lähdimme kävellen kohti Colosseumia. Meillä oli sinne myös netistä etukäteen ostetut liput, jotta vältymme turhalta jonotukselta. Samalla lipulla pääsee myös Palatinus-kukkulalle ja Forum Romanumille. Kävelimme taas hieman harhaan matkalla Colosseumille, mutta se oli oikeastaan todella onnekas mutka, sillä löysimme oikein mukavan kahvilan! Siellä joimme tiskillä seisten espressot ja jatkoimme matkaa.

Colosseum oli oikea turistirysä, mutta hyvin vaikuttava kokemuksena. Siellä seistessä oli vaikea edes ymmärtää, että se on ollut pystyssä 2000 vuotta.











Colosseumilta lähtiessä poikkesimme katsomassa Altare della Patriaa Piazza Venezialla. Hevoskärrypatsaat näkyivät Palatinus-kukkulalle, ja päätimme mennä katsomaan niitä ihan lähietäisyydeltä. 

               
Lounaaksi söimme tuollaisia täytettyjä leipiä ja tuoretta appelsiinimehua Le 2 Colonne- nimisessä paikassa Basilica Santa Maria Maggioren vierellä. Ne olivat oikein herkullisia (mutta olenkin varma että mozzarellasta ja parmankinkusta ei pahaa saisi millään keinolla)!

Kävimme jälleen lepäämässä hotellilla hetken aikaa ja lähdimme sitten metrolla taas ostoksille. Illallisella kävimme Terminin aseman lähellä olevassa Petrolini-ravintolassa. Söimme carbonaraa, ravioleja, tiramisua ja toki otimme viinit ja drinkitkin. Mansikka-daquiri oli oikein hyvää.


Sunnuntaina emme ottaneet stressiä aikaisin heräämisestä, sillä meillä ei ollut mitään aikataulutettuja kohteita tuona päivänä. Söimme aamiaisen ja lähdimme kohti Pantheonia. Olimme turhan aikaisin liikenteessä, sillä Pantheonissa oli juuri menossa messu, joka ei loppuisi vielä tuntiin. Istahdimme siis viereiseen ravintolaan juomaan törkeän kalliit cappuccinot, ja kävimme mutkan Piazza Navonalla katsomassa neljän joen lähdettä.





Tuossa kahvilla kävi melko huvittava juttu! Viereiseen pöytään istahti kaksi nuorta miestä. Kuulin aivan selvästi, miten toinen heistä kysyi suomeksi kaveriltaan, että paljonkohan olut mahtaa kyseisessä paikassa maksaa. Juttelimme tietysti muruni kanssa suomeksi itsekin ja kun nämä miehet huomasivat, että puhuimme suomea, vaihtoivat he kielen englantiin! He juttelivat keskenään englanniksi koko loppuajan kunnes poistuivat tilaamatta mitään. Jotenkin outoa, että toisen suomalaisen kohdatessa pitää esittää jotain ihan ihmeellistä :D

Pantheon oli ihan mahtava, ja kuvista ei todellakaan välity lainkaan se kuinka valtava ja hieno se on. 


Tämän jälkeen lähdimme toiseen kohteeseen, eli Julius Caesarin murhapaikalle Largo di Torre Argentinalle. Siellä oli paitsi vanhoja raunioita, myös kulkukissojen turvakoti. Siellä oli hirveän paljon kissoja, suurin osa jollain tavalla sairaita tai vammautuneita. Hännättömiä, silmättömiä diabetikko-kissoja :( Onneksi niillä oli oikein hyvät oltavat siellä, kisut nukkuivat tyytyväisinä pedeissään. Olimme tuoneet Suomesta tuliaisia kissoille, ja olisin kyllä voinut tuoda yhden kissan tuliaisina kotiin.



Lounaalle lähdimme Rooman juutalais-ghettoon. Alue oli ennen juutalaisille varattu asuinalue, jonka ympärillä oli muuri. Sittemmin muuri purettiin pois ja nykyään tuo "ghetto" on itseasiassa yksi Rooman kalleimmista asuinalueista. Tuon alueen erikoisuus on uppopaistettu artisokka, jota toki piti käydä maistamassa. Voi luoja, että olikin hyvää! Ravintola jossa kävimme oli nimeltään La Taverna del Ghetto. Se oli vähän kalliimpi kuin muut ravintolat, joissa kävimme, mutta ruoka oli kyllä hyvää.


Todella esteettinen ruokakuva, eikö...?

Ruuan jälkeen kiertelimme vielä kaupoilla ja menimme sitten hotellille lepäämään. Sieltä lähdimme vielä iltapäivällä käymään Villa Borghese- nimisessä puistossa. Siellä oli pieni lampi, jossa sai soudella vuokraveneellä! Se oli hauskaa, ja melkein vielä hauskempaa oli katsella turisteja, jotka eivät osanneet soutaa. :,D


Puiston jälkeen otimme jälleen metron  takaisin Terminille, ja illallisen söimme hotellin vieressä sijaitsevassa La Mensa di Bacco- ravintolassa. Annokset olivat valtavat ja todella edulliset! Minä söin sienirisottoa ja muru spagettia höystettynä juustolla ja mustapippurilla. 


Seuraavana aamuna lentomme kotia kohti lähti hyyyvin aikaisin aamulla. Juna, jolle tulimme Fiumicinolta Terminille ei kulkenut niin aikaisin, joten meidän piti ottaa taksi. Ja voi pojat, voinpa vain sanoa, että Roomalainen taksi on jo itsessään melkoinen kokemus. Kuski nojaili omaan sivuikkunaansa, räpelsi kännykkäänsä ja ajeli viidenkympin alueella satasta, ja moottoritielläkin 160 kilometrin tuntinopeutta. Hyi, että vatsasta vääntää vieläkin! Pääsimme kuitenkin ehjinä perille. Taksikyyti maksoi 48 euroa, mikä taitaa olla ihan lakisääteinen hinta kyydistä Fiumicinolle.


Jos Roomassa jotain opin, se oli tämä: mikään ei ole niin justiinsa. Parkkeerasitko vahingossa suojatielle/jonkun toisen auton viereen estäen siltä ulospääsyn/vinoon/poikittain? Ei se mitään, ei se ole niin justiinsa. Tiet ylitettiin ihan juuri silloin kun huvitti, ja autoilijat antoivat hyvin tietä. Reissulta kaipaan jo sitä lämpöä ja ihanaa ruokaa! Ihmispaljous oli lähes käsittämätön, sillä kotimatkalla piipahdimme Helsingissäkin mutkan ja Roomaan verrattuna sekin oli aivan autio. :D 

Matkakärpänen on puraisullaan tartuttanut minuun kroonisen matkakuumeen. Ostimme siis jo viime viikolla uuden matkan, joka toteutuu loppuvuodesta! Sitä sitten odotellessa. Aion päivitellä tänne blogiin tässä suhteellisen pian muitakin kuulumisia, minulla on oikeastaan vaikka kuinka paljon asiaa ja kerrottavaa. Pikaisiin näkemisiin siis!