tiistai 1. elokuuta 2017

26

Hei taas!

Kesä on kerennyt jo vierähtää melkein kokonaan ohi. (Vaikka itse kyllä miellän elokuun vielä kesäksi!). Ihan suoraan sanottuna tämä blogi ei kyllä ole paljoa mieltä painanut viime kuukausina. Nyt olen kuitenkin ollut pari viikkoa lomalla, ja tässä on vielä lomaa pari viikkoa jäljellä! Olen nauttinut vapaa-ajasta ihan täysin siemauksin.

Viime viikolla täytin kaksikymmentäkuusi vuotta. Sehän on jo melkein kolmekymmentä! Mutta ei se haittaa. Jotenkin olen onnistunut suhtautumaan itseeni ja ikääntymiseen ihan luontevasti. Alan ehkä jo näyttääkin ikäiseltäni - kaupassa ei enää kysytä henkkareita, kun haluan ostaa lottorivin.

Syntymäpäivä oli ihana, murmeli oli laittanut ihanan aamiaisen ja varannut meille ajan kylpylään sellaiseen hemmottelukylpyyn! Sieltä menimme syömään ja leffaan, sain kukkiakin ja illalla haettiin vielä pitsaa. Oli niin ihanaa.



Muitakin kuulumisia toki on. Minun piti keväällä kirjoittaa myös esiintymisistä, mutta se vähän jäi sitten. Mutta siis keväällä meillä oli baletin kevätesitys, ja samana päivänä kuvattiin myös Hulahula Suomi- ohjelmaan meidän Oululaisten tanssi. Tämä on siis todella myöhässä, kun se ohjelma esitettiin telkkarissa jo toukokuussa :'D mutta ohjelman näkee vielä YLE Areenasta, jos joku haluaa sen nähdä vielä!

Hulahula-kuvauksissa!

Meidän pieni balettiryhmä! Enkö tehnytkin upeaa työtä kasvojen sensuroinnissa? *sarkasmia*
Alkukesästä kävimme myös vaeltamassa ja nukuimme matkan varrella yön teltassa. Muutenkin olen nyt kesällä liikkunut enemmän kuin normaalisti. Aloitin juoksunkin! Ensimmäinen juoksutapahtuma on myös tulossa tässä kuussa.




Tässä onkin sitten yksi syksyn jännittävimmistä jutuista! Lähdemme syyskuussa Berliiniin katsomaan G-Dragonin keikkaa. Ihan mahtavaa! Aluksi näytti siltä, että tuo maailmankiertue kattaa kaikki muut maapallon osat, paitsi etelänavan ja Euroopan. Mietimme hetken jopa sitä, että lähtisimme Amerikkaan keikalle, mutta sitten julkaistiin Euroopan keikkakaupungit ja päivämäärät, ja Berliiniin siis käy tiemme. Kaikki on valmiina, keikkaliput, lentoliput, hotelli... nyt tarvitsee vain odottaa. Murmeli oli kyllä maailman ihanin, kun hän suostui lähtemään tuonne kanssani. Tämä siis merkitsee minulle ihan hirveän paljon, koska a) G-Dragon on idoli, jota ihan suoraan sanottuna jumaloin ja b) muruni ei voi sietää kyseistä artistia. Yksin en uskalla matkustaa tai lähteä oikein mihinkään, joten tämä muruni "uhrautuminen" on teko, jota todella arvostan. Kiitos rakas 





Ayu on muuten jo ihan vanha muori. Se täyttää kohta kahdeksan vuotta! Eilen illalla se nukkui sängyn reunalla. Se vaihtoi unissaan asentoa ja putosi sängystä, ja olen aika varma että se heräsi vasta tömähtäessään lattialle :O Ja se nukkuu ihan hirveän paljon ja tosi sikeästi. Tavallisesti se on aina ovella vastassa, kun tulemme kotiin, mutta viime aikoina se on herännyt uniltaan vasta siinä vaiheessa, kun olemme menneet sohvalle sen viereen. Hassu söpöläinen.

Huomenna lähden muutamaksi päiväksi kotikaupungin maalaismaisemiin, vanhempieni luokse käymään. Haluaisin ihan tosissaan päivittää tätä blogia vähän useammin, mutta nyt en mene kyllä lupaamaan mitään (ettei käy kuin viimeksi: "päivitän tästä lähtien useammin" ja sitten seuraava postaus tuleekin kahden kuukauden päästä -___-'). Yritänhän minä, mutta aika monesti se jääkin sitten yritykseksi. Mutta näillä näkymin, nähdään kun nähdään!

maanantai 29. toukokuuta 2017

Rooma, ikuinen kaupunki

Heippa!

Elämään kuuluu taas paljon kaikenlaista. Tällä kertaa aion kirjoittaa tuoreimmasta tapahtumasta eli matkastamme Roomaan! Tulimme takaisin lomalta jo kaksi viikkoa sitten, ja ajattelin että tämä olisi mukava päivittää tänne blogiin asti vaikka muuten tällä puolella on hiljaista ollutkin.

Lähdimme Roomaan torstaina aamulla, juuri sopivasti lumisadetta pakoon. Saavuimme Fiumicinon lentokentälle iltapäivällä, ja otimme sieltä junan Termini stationille. Hotellimme oli parinsadan metrin päässä asemalta, joten sijainniltaan se oli hyvin otollisella paikalla. Lähdimme saman tien tutkimaan lähiympäristöä ja etsimään Trevin suihkulähdettä. Heitimme sinne kolikot, koska taikauskon mukaan kolikon lähteeseen heittänyt pääsee jossain vaiheessa takaisin Roomaan!



Aikaisin iltapäivällä kävimme testaamassa Italialaisen Mäkkärin antimet :D olihan siellä sellaistakin, mitä Suomessa ei myydä. Illalla söimme Trevin suihkulähteen liepeillä sijaitsevassa La Prosciutteriassa. Sieltä saa erilaisia kinkkuja, juustoja, muita naposteltavia sekä tietenkin viiniä. Paikka oli kerrassaan herttainen ja palvelu mitä ystävällisintä! Iltapalan hinnaksi tuli 15 euroa, se sisälsi kaksi lasia viiniä, korillisen leipää sekä pienen mix platen. Maha täynnä oli hyvä tallustaa hotellille nukkumaan.



Perjantaina aamulla heräsimme aikaisin. Kävimme hotellin aamiaisella ja lähdimme sitten Terminille ja sieltä metrolla kohti Vatikaania. Olimme ostaneet jo huhtikuussa netistä liput Vatikaanin museoon ja Sikstuksen kappeliin, mutta päätimme paikan päällä maksaa ekstraa siitä, että saamme opastetun kierroksen sekä jonottamatta sisään Pietarinkirkkoon. Voin sanoa, että se kannatti! Jonot pelkästään lipunmyyntiin olivat hirvittävän pitkät, enkä usko että olisimme saaneet kierroksesta paljoakaan irti ilman opasta. Vatikaanissa riitti kyllä nähtävää, sinne pitää mennä uudestaan sitten kun palaamme Roomaan uudemman kerran.









Päätimme kävellä Vatikaanista hotellille, matkaa piti olla reilut 4 kilometriä. Matkan varrella olisi ollut museo, jossa olisimme halunneet käydä mutta se valitettavasti näytti olevan kiinni. Lämpöä oli ainakin 28 astetta, ja mehän tietenkin eksyimme. Oli meillä kartta, mutta jotenkin onnistuimme kääntymään joka kerta väärään suuntaan. Perjantaina illalla katsoimme kännykästä, että kävelyä oli tullut 18 kilometriä :D Joka tapauksessa voin sanoa, että kaupungin helteessä eksyneenä hermot olivat vähän kireällä! Onneksi olemme molemmat ruualla lepyteltäviä. Ostimme välipalaksi tuoretta appelsiinimehua, lounaaksi pitsaa ja jälkkärksi vielä gelatoa ja limsaa. Se helpotti oloa. Ja löysimme toki perille aikanaan!



Hotellilla kävimme virkistäytymässä suihkussa ja otimme parin tunnin päiväunet. Tämän jälkeen olin kuin uusi ihminen, ja lähdimme sitten taas metrolla Piazza di Spagnalle. Siellä olivat Espanjalaiset portaat ja kaikki luksuskaupat! Ostin murmelille Tiffanylta käsikorun ja itselleni kosmetiikkaa Sephoralta. Shoppailun jälkeen palasimme hämärän laskeuduttua Treville ja söimme Pizza in Trevi- ravintolassa. Siellä oli älyttömän hyvää ruokaa! Otimme pastaa, gnoccheja ja saltimboccaa. Nam!






 Vaikka olimme vielä ihan ähkyssä noista ruuista, otimme vielä Magnum Pleasure Storesta jäätelöä. Koko matkan tarkoitus oli oikeastaan mennä rentoutumaan ja nauttimaan ruuasta ja nähtävyyksistä, ja siinä mielessä reissu olikin oikein onnistunut!


Lauantaina aamu alkoi jälleen hotellin aamiaisella, jonka jälkeen lähdimme kävellen kohti Colosseumia. Meillä oli sinne myös netistä etukäteen ostetut liput, jotta vältymme turhalta jonotukselta. Samalla lipulla pääsee myös Palatinus-kukkulalle ja Forum Romanumille. Kävelimme taas hieman harhaan matkalla Colosseumille, mutta se oli oikeastaan todella onnekas mutka, sillä löysimme oikein mukavan kahvilan! Siellä joimme tiskillä seisten espressot ja jatkoimme matkaa.

Colosseum oli oikea turistirysä, mutta hyvin vaikuttava kokemuksena. Siellä seistessä oli vaikea edes ymmärtää, että se on ollut pystyssä 2000 vuotta.











Colosseumilta lähtiessä poikkesimme katsomassa Altare della Patriaa Piazza Venezialla. Hevoskärrypatsaat näkyivät Palatinus-kukkulalle, ja päätimme mennä katsomaan niitä ihan lähietäisyydeltä. 

               
Lounaaksi söimme tuollaisia täytettyjä leipiä ja tuoretta appelsiinimehua Le 2 Colonne- nimisessä paikassa Basilica Santa Maria Maggioren vierellä. Ne olivat oikein herkullisia (mutta olenkin varma että mozzarellasta ja parmankinkusta ei pahaa saisi millään keinolla)!

Kävimme jälleen lepäämässä hotellilla hetken aikaa ja lähdimme sitten metrolla taas ostoksille. Illallisella kävimme Terminin aseman lähellä olevassa Petrolini-ravintolassa. Söimme carbonaraa, ravioleja, tiramisua ja toki otimme viinit ja drinkitkin. Mansikka-daquiri oli oikein hyvää.


Sunnuntaina emme ottaneet stressiä aikaisin heräämisestä, sillä meillä ei ollut mitään aikataulutettuja kohteita tuona päivänä. Söimme aamiaisen ja lähdimme kohti Pantheonia. Olimme turhan aikaisin liikenteessä, sillä Pantheonissa oli juuri menossa messu, joka ei loppuisi vielä tuntiin. Istahdimme siis viereiseen ravintolaan juomaan törkeän kalliit cappuccinot, ja kävimme mutkan Piazza Navonalla katsomassa neljän joen lähdettä.





Tuossa kahvilla kävi melko huvittava juttu! Viereiseen pöytään istahti kaksi nuorta miestä. Kuulin aivan selvästi, miten toinen heistä kysyi suomeksi kaveriltaan, että paljonkohan olut mahtaa kyseisessä paikassa maksaa. Juttelimme tietysti muruni kanssa suomeksi itsekin ja kun nämä miehet huomasivat, että puhuimme suomea, vaihtoivat he kielen englantiin! He juttelivat keskenään englanniksi koko loppuajan kunnes poistuivat tilaamatta mitään. Jotenkin outoa, että toisen suomalaisen kohdatessa pitää esittää jotain ihan ihmeellistä :D

Pantheon oli ihan mahtava, ja kuvista ei todellakaan välity lainkaan se kuinka valtava ja hieno se on. 


Tämän jälkeen lähdimme toiseen kohteeseen, eli Julius Caesarin murhapaikalle Largo di Torre Argentinalle. Siellä oli paitsi vanhoja raunioita, myös kulkukissojen turvakoti. Siellä oli hirveän paljon kissoja, suurin osa jollain tavalla sairaita tai vammautuneita. Hännättömiä, silmättömiä diabetikko-kissoja :( Onneksi niillä oli oikein hyvät oltavat siellä, kisut nukkuivat tyytyväisinä pedeissään. Olimme tuoneet Suomesta tuliaisia kissoille, ja olisin kyllä voinut tuoda yhden kissan tuliaisina kotiin.



Lounaalle lähdimme Rooman juutalais-ghettoon. Alue oli ennen juutalaisille varattu asuinalue, jonka ympärillä oli muuri. Sittemmin muuri purettiin pois ja nykyään tuo "ghetto" on itseasiassa yksi Rooman kalleimmista asuinalueista. Tuon alueen erikoisuus on uppopaistettu artisokka, jota toki piti käydä maistamassa. Voi luoja, että olikin hyvää! Ravintola jossa kävimme oli nimeltään La Taverna del Ghetto. Se oli vähän kalliimpi kuin muut ravintolat, joissa kävimme, mutta ruoka oli kyllä hyvää.


Todella esteettinen ruokakuva, eikö...?

Ruuan jälkeen kiertelimme vielä kaupoilla ja menimme sitten hotellille lepäämään. Sieltä lähdimme vielä iltapäivällä käymään Villa Borghese- nimisessä puistossa. Siellä oli pieni lampi, jossa sai soudella vuokraveneellä! Se oli hauskaa, ja melkein vielä hauskempaa oli katsella turisteja, jotka eivät osanneet soutaa. :,D


Puiston jälkeen otimme jälleen metron  takaisin Terminille, ja illallisen söimme hotellin vieressä sijaitsevassa La Mensa di Bacco- ravintolassa. Annokset olivat valtavat ja todella edulliset! Minä söin sienirisottoa ja muru spagettia höystettynä juustolla ja mustapippurilla. 


Seuraavana aamuna lentomme kotia kohti lähti hyyyvin aikaisin aamulla. Juna, jolle tulimme Fiumicinolta Terminille ei kulkenut niin aikaisin, joten meidän piti ottaa taksi. Ja voi pojat, voinpa vain sanoa, että Roomalainen taksi on jo itsessään melkoinen kokemus. Kuski nojaili omaan sivuikkunaansa, räpelsi kännykkäänsä ja ajeli viidenkympin alueella satasta, ja moottoritielläkin 160 kilometrin tuntinopeutta. Hyi, että vatsasta vääntää vieläkin! Pääsimme kuitenkin ehjinä perille. Taksikyyti maksoi 48 euroa, mikä taitaa olla ihan lakisääteinen hinta kyydistä Fiumicinolle.


Jos Roomassa jotain opin, se oli tämä: mikään ei ole niin justiinsa. Parkkeerasitko vahingossa suojatielle/jonkun toisen auton viereen estäen siltä ulospääsyn/vinoon/poikittain? Ei se mitään, ei se ole niin justiinsa. Tiet ylitettiin ihan juuri silloin kun huvitti, ja autoilijat antoivat hyvin tietä. Reissulta kaipaan jo sitä lämpöä ja ihanaa ruokaa! Ihmispaljous oli lähes käsittämätön, sillä kotimatkalla piipahdimme Helsingissäkin mutkan ja Roomaan verrattuna sekin oli aivan autio. :D 

Matkakärpänen on puraisullaan tartuttanut minuun kroonisen matkakuumeen. Ostimme siis jo viime viikolla uuden matkan, joka toteutuu loppuvuodesta! Sitä sitten odotellessa. Aion päivitellä tänne blogiin tässä suhteellisen pian muitakin kuulumisia, minulla on oikeastaan vaikka kuinka paljon asiaa ja kerrottavaa. Pikaisiin näkemisiin siis!

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Asioita ajasta ja muutoksista

 Heippa taas!

Elämä on välillä vähän hassua. Tuntuu kuin olisi hurjan kiireistä eikä aika riitä mihinkään, ja silti samaan aikaan ei tapahdu yhtään mitään. Tämä on vähän sellaista aikaa. Ihan niinkuin siinä memessä, jossa elämä on kuin Rihannan kappale - "work work work work work", ja muuta en oikein ymmärrä. Pidän työstäni, mutta joskus tuntuu kuin en muuta tekisikään. :D



Viime aikoina aikaa on kulunut aika paljon tämän kodin laittamiseen. Olemme siivoilleet ja järjestelleet täällä kotona aika paljon, ja viimeisiä tauluja ja säilytysratkaisuja on hankittu oikein urakalla. Arkea helpottamaan hankimme robotti-imurin! Olin aluksi aivan koko robottia vastaan, mutta voin todeta sen olleen aikamoinen pelastus. Kallisarvoista aikaa jää nyt enemmän muuhun arki-iltaisin.


Ystävällämme oli syntymäpäivät, ja kävimme juhlistamassa niitä viime viikonloppuna drinkkien merkeissä. Cocktail Companyssa tietää aina saavansa erikoisempia, mutta joka kerta yllätyksellisen hyviä juomia. Tänä viikonloppuna lähdimme ihan baariin asti tanssimaan, mutta outoja kun olemme, on illan kohokohta aina aamuyöstä syöty roskaruoka.

Baarissa tanssimisesta otan pienen aasinsillan muuhun tanssiin. Niin, minähän en ole taas kuukauteen käynyt tanssitunneilla. Tai oikeastaan yhdellä viikolla tunteja ei ollut hiihtoloman takia, ja pari tuntia meni harakoille käytännön järjestelyjen vaikeuksien takia. Tällä viikolla en mennyt ihan vain siksi, että työpäivä venähti pitkäksi, töiden jälkeen oli nälkä eikä kotona ollut mitään valmiina, joten ruokaahan siinä piti ruveta laittamaan ja syödäkin piti. Vatsa täynnä istuin keittiön pöydän ääressä, aikaa balettitunnin alkuun oli puoli tuntia ja ajattelin "ihan sama".

Elämässä on kai menossa jonkinlainen taitekohta. Pitäisi uusia kamalasti asioita. Vaatekaappi kävi läpi suuren muodonmuutoksen, kun kaikki risat, vanhat ja pieneksi käyneet vaatteet lensivät hevonkuuseen. Itkun saattelemana toki, kun viime kesänä ostamani ihanat farkkushortsit eivät mahtuneet enää vyötäröltä kiinni ja luopuahan niistä piti. Pitäisi oikeasti tehdä jo asialle jotain, mutta lykkään sitä aloittamista aina vain kun tiedän, miten vaikeaa se on.

Vanha ruttana automme (vuosimallia -97) tuli tiensä päähän, ja allamme on ollut kuukauden verran ihan uusi tehdastuore kaunotar. Jotenkin tuntui isolta muutokselta, suurelta sitoutumiselta ostaa uusi auto. Mutta sellaista se kai on, kun elämä asettuu uomiinsa ja ihmiset kasvavat aikuiseksi. Tuntuu oudolta. Pelottavalta, mutta mukavalta.

Ison askeleen otin myös eilen - kävin kampaajalla ja leikkasin hiukset. Olen jotenkin lykännyt huonokuntoisten hiusteni leikkaamista, koska inhoan muutoksia. Saatan kuulostaa vähän eräältä sketsihahmolta, mutta pitääkö asioiden aina muuttua? :D Jotenkin olen pitänyt niistä harvoista hiuksistani kynsin ja hampain kiinni. Silti heti leikkaamisen jälkeen uusi look tuntui ihan omalta. Välillä pitää vain uskaltaa.


Tämä taisi olla jotenkin itselleni epätyypillinen postaus. Tavallisesti avaudun harvemmin mistään omista asioistani muuten kuin melko ympäripyöreästi. Tai siltä minusta ainakin tuntuu. Nyt koin, että voisi tehdä hyvää pukea tämän stressaavan ajanjakson tunteet ja ajatukset sanoiksi. En kirjoita päiväkirjaa, mutta tämä blogi on ehkä vähän sama asia.


Tähän loppuun laitan vielä kevennykseksi kuvan näistä LUSH- ostoksista. Ihania, ihania asioita. :)

Seuraavaan kertaan, muistattehan rentoutua ja hemmotella itseänne ja muistakaa: turhia ei kannata murehtia!