torstai 1. elokuuta 2013

Pulmallinen baletti

Tänään olen taas yksin kotona harjoitellut vähän tanssimista. Venyttelystä olen pitänyt taukoa muutaman päivän, ja se näkyy heti! En ole koskaan ollut venyvää sorttia, ja olenkin aina ollut kateellinen siskolleni. Hänelle notkeus ei ole ongelma! Toinen ongelma on se, että olen auttamattoman kömpelö! Yksinkertaisetkin liikkeet takkuavat, ihan kuin omistaisin kaksi vasenta jalkaa. Tasapainosta en aio edes mainita. Toisaalta koen, että voimaa vaativat liikkeet, kuten hypyt, ovat vahvuuteni.

Jostain syystä olen aina ajatellut, etten voi mennä tanssitunneille, koska en osaa tanssia. Vähän niinkuin ihmiset, jotka hoitavat jalkansa kotona, ennen kuin viitsivät mennä hoidattamaan ne kosmetologilla.
Koen tanssitunnit ehkä jopa hieman ahdistaviksi. Mitä opettaja ajattelee? Entä mitä muut oppilaat ajattelevat? Olenko kaikista huonoin? Niin, voi minua. Aina ei tarvitsisi olla niin kilpailunhaluinen. Tästä ajatusmallista on päästävä, ja siksi aion rohkeasti ilmoittautua syksyllä alkaville tunneille. Onneksi en joudu tunneille yksin, vaan tyttöystäväni tulee myös. Hän on harrastanut balettia jo pidemmän aikaa, mutta piti siitä taukoa muutaman vuoden, kunnes jälleen aloitti yhdessä kanssani vasta-alkajien ryhmässä.

Tulevalta lukukaudelta toivon edistystä. Edellinen opettaja, vaikka mukava olikin, keskittyi lähinnä niiden taitavimpien oppilaiden kehitykseen. Tunsin oloni aika toivottomaksi räpeltäjäksi, jota ei edes kannata ohjata tai neuvoa.
Tavoitteeni on notkistua ja vahvistua, sekä parantaa tasapainoani ja yleiskuntoani. Sulokkuus saa(ttaa) tulla myöhemmin.

Katsotaan, miten käy!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti