sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Minä ja hän


 Eilen kävimme tyttöystäväni kanssa viettämässä treffi-iltaa Bangladeshilaisessa ravintolassa. En ollut aiemmin käynyt tuossa paikassa, joten oli mukavaa käydä kokeilemassa jotakin uutta! Lähes kaikki kaupungin ravintolat on vuosien saatossa koluttu tehokkaasti läpi, ja eksoottiset ruuat kiinnostavat aina.



 Ruoka oli todella hyvää ja täyttävää, ja palvelu oli aivan superystävällistä. :) Ruoka ei myöskään ollut hinnalla pilattua, koska koko hoito alkuruuasta jälkiruokaan, juomineen kaikkineen maksoi alle 40 euroa. Tuohon paikkaan menen mielelläni uudestaankin!



Eräs anonyymi toivoi tuossa taannoin teemapostausta minusta ja tyttöystävästäni, voisikohan sen paikka olla tässä?

Jos aloitetaan siitä, kun tapasimme. Vuosi oli 2009, opiskelimme samassa ammattikoulussa silloin. Samana vuonna muutimme yhteen ja tammikuussa 2010 menimme kihloihin.



Molemmat harrastamme tanssia, tykkäämme kissoista ja ruuasta sekä kauhuelokuvista. Avaruus kiehtoo molempia, ja haluamme nähdä maailmaa yhdessä. Täydennämme usein toistemme lauseita, ja muutenkin meillä on kovin samankaltaiset ajatusmaailmat.

Toki eroavaisuuksiakin on, totta kai. Minä saatan olla vähän itsekeskeisempi, ja viihdyn mainiosti myös ihan vain omassa seurassani. Kaipaankin yksinoloa aina välillä. Tyttöystäväni taas on hyvin sosiaalinen, ja hän arvostaa ystävien seuraa. :)

Jos nahistelemme, se tapahtuu yleensä väsyneenä ja nälkäisenä. Kaikki riidat sovitaan hyvällä ruualla :D Ruoka onkin tärkeä asia, ja yleensä ravintoloissa syömme täyden hiljaisuuden vallitessa. Jälkikäteen naureskelemme aina, kun on niin keskittynyt siihen syömiseen, ettei muista edes jutella. Eikä aina tarvitsekaan sanoa sanaakaan, joitain asioita ymmärtää jo toisen kulmakarvojen asennosta.

Minä olen meistä ujompi ja arempi, ja tyttöystävän avulla olen uskaltanut astua ulos mukavuusalueelta ja kokeillut uusia asioita hänen kanssaan. Hänen kanssan olen matkustanut ja kokeillut uusia harrastuksia, tutustunut uusiin ihmisiin ja päästänyt ennakkoluuloista irti. Minulle tyttöystäväni on myös paras ystäväni.


En minä oikein tiedä, mitä enempää tästä aiheesta voisi kirjoittaa :D Luulen, että suurin osa lukijoista on jo aivan tylsistyksen kourissa ja tämä kaikki siirappisuus alkaa jo äklöttää, mutta kuitenkin. Olemme saaneet kasvaa aikuisiksi toistemme seurassa, olemme muuttuneet ja kulkeneet yhdessä läpi kaikenlaisten aikojen. Ja kuljemme tästä eteenpäinkin, yhdessä kohti tulevaisuutta.

5 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Nuo ruuat näyttää aivan superhyviltä, varsinkin jälkkäri :DD. Mullekin mun poikaystävä on se paras ystävä, mikä on mun mielestä tosi kiva juttu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Minä myös olen oikea sokerihiiri, joten jälkiruuat maistuvat vähän turhankin hyvin :D

      Minusta on hienoa jakaa kaikki elämän asiat sellaisen ihmisen kanssa, jolle voi puhua ihan kaikesta! Pitäisiköhän sinullakin tehdä teistä kahdesta teemapostaus? :D

      Poista
    2. Pitää laittaa harkintaan tällainen postaus ;D.

      Poista
  2. Ah miten herkullisen näköisiä ruokia. Bangladeshilaista ruokaa en olekaan vielä päässyt maistamaan. Avopuoliso on niin nirso että tulee yleensä tyydyttyä vanhoihin tuttuihin ja hyviksi havaittuihin. Harvoin uusiakaan ravintoloita tulee kokeiltua ettei avokki jää ilman ruokaa ;)

    Ei ollenkaan liian siirappista vaan ihanan söpöä! Melkein voisi sanoa että parasta on just silloin kun puoliso on se paras ystävä myös. Niin meilläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :)

      Ymmärrän toisaalta avopuolisoasi, koska olen itsekin ollut aikaisemmin aivan uskomattoman nirso, ja ruokavalioni oli nuorempana erittäin suppea. Nykyäänkin vielä, jos ihastun johonkin ruokaan, syön sitä kyllästymiseen asti! Näin kävi thaimaalaisen ruuan ja avokadopastan kanssa :D

      Poista