maanantai 21. maaliskuuta 2016

Stressiä näytöksistä

Hei taas!

Enpäs olekaan muistanut päivitellä tänne taas toviin.


Viime viikolla en käynyt baletissa ollenkaan. Tällä viikolla on pakko päästä tunneille. En ole vielä kerennyt edes hyödyntämään niitä opettajan lupaamia ilmaisia kärkitossutunteja, mikä harmittaa ihan vietävästi. Satun vain aina olemaan töissä juuri niiden tuntien aikaan. Eilen kävin sentään itämaisen tanssin treeneissä, ja mikä stressi siitä iskikään... meillä on enää kolme tai neljä kertaa harjoituksia jäljellä ennen näytöstä, ja meillä on kuitenkin vielä kaksi keskeneräistä koreogafiaa opeteltavana. Lisäksi otimme yhteen tanssiin mukaan välineen, jota en ole käyttänyt koskaan aiemmin. Tämä välinekin piti tilata netistä, ja hyvällä tuurilla se ehtii minulle juuri ja juuri näytökseen mennessä. Harjoittelu jää siis todella vähälle.

Muutenkin on ollut nyt vähän epäonnea noiden esiintymisasujen kanssa. Olin tilannut itselleni sekä toiselle ryhmäläiselle asusteen esitystä varten. Lauantaina rupesin katselemaan paketin seurantakoodia, kun tilauksesta oli mennyt kuitenkin jo viikkoja. Ja mitä ihmettä, seurannan mukaan paketti oli edelleen Kiinassa! Monen mutkan kautta selvisi kuitenkin, että paketti on ihan tuolla lähimmässä postissa, minulle ei vain oltu laitettu saapumisilmoitusta. Onneksi hoksasin ruveta selvittelemään asiaa ajoissa, koska paketti olisi varmaan pian lähtenyt takaisin lähettäjälle.

Ja muutenkin näyttää nyt siltä, että baletin kevätnäytökseen en pääse nyt mukaan. Olemme harjoitelleet koreografiaa ihan älyttömän vähän, ja minä en osaa sitä vieläkään. Minulle ei myöskään riitä se, että osaan koreografian ulkoa, vaan myös liikeratojen tulee olla oikeat, ja tanssin pitäisi olla niin selkäytimessä, että siihen kerkeää eläytyäkin. Minä en nouse lavalle esittämään mitään puolivillaista balettia, kaiken pitää olla viimeisen päälle hiottua. Joten, se siitä sitten tälle keväälle. Ärsyttävää, kun on kerennyt jo mennä hihkumaan täällä blogissa ja ihan oikeassa elämässäkin.

Kuvassa Ayu nousi olkapäilleni seisomaan, ja kuvaan sattui kattolamppu sopivasti Ayun pään taakse. Se näyttää ihan kissajumalalta :D (Sitä se toki onkin.)

 Teimme viikonloppuna ihanaa itsetehtyä mehua, se oli hurjan hyvää! Laitoimme siihen kilon appelsiineja, puolikkaan ananaksen ja puoli kiloa punaisia omenoita. Olisi ihanaa, jos olisi kotonakin mehustin. Tällä kertaa käytimme tyttöystävän siskon mehustinta (jonka me itseasiassa ostimme hänelle lahjaksi muutama vuosi sitten :D). Muutenkin olen haaveillut jo kesästä ja marjoista, ja raikkaista ihanista asioista. Omenoista ja päärynöistä tehty mehu olisi varmasti aivan ihanaa.

Tämä oli nyt taas tällainen pikapostaus, pakko alkaa valmistautua unille. Huomenna taas työt kutsuvat!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti